Miksi itsemyötätunnolla on merkitystä?
Itsemyötätunto vahvistaa kykyä nähdä itseään hyväntahtoisemmin. Näin se auttaa löytämään tasapainoista suhtautumista vaikeisiin kokemuksiin ja haastaviin tunteisiin. Uutta ymmärrystä tulee myös siihen, miten voi arvostaa itseään ja käyttää entistä tietoisemmin omia vahvuuksiaan.
Kun alkaa huomaamaan aktiivisesti sitä, mitä tarvitsee ja mikä ravitsee, voi pitää vastuullisesti huolta itsestään – mikä tuo rauhoittumista ja mikä iloa, keveyttä ja asioista nauttimista. Itsemyötätunnon vahvistuessa alkaa löytää omia keinoja, kuinka motivoida itseään kannustaen puskemisen tai soimaamisen sijaan. Se saa myös kysymään, kuinka asettaa viisaasti rajoja ja saada tilaa itselle merkityksellisille asioille, elää rohkeammin omien arvojensa mukaista elämää.
Itsemyötätunto-käsite voi kuulostaa itsekeskeiseltä ja itsekkyydeltä. Se on kuitenkin väärinkäsitys. Myötätuntoinen suhtautuminen itseen välittyy myönteisesti muille ihmisille jaettuna ymmärryksenä ja välittämisenä.
Itsemyötätunnon vahvistamisessa on kaksi puolta – se on sekä lempeää että voimallista. Lempeä puoli kuvaa sitä, miten tuomme kokemuksiimme jotain lohduttavaa, helpottavaa tai rauhoittavaa.
Voimallinen puoli tuo rohkeutta toimia tilanteissa, joissa on tarve suojata tai puolustaa jotain itselle tärkeää.
Usein itsemyötätunto on tasapainoa näiden kahden välillä – voimaa oikeissa paikoissa ja lempeyttä oikeissa hetkissä. Molemmissa on mukana sama ydin: viisas välittäminen ja huolenpito itsestä (sekä muista).
Tutkimukset itsemyötätunnosta ja siihen liittyvät interventiot kertovat vahvasti taidon hyödyistä. Tutkimuksiin voi tutusta lisää esimerkiksi Kristin Neffin sivuilla.
Myötätuntoinen asennoituminen
Itsemyötätuntoa opetellessa opettelemme olemaan tietoisesti yhteydessä itseemme. Se edellyttää, että
(1) huomaat ja tunnistat omaa olotilaasi: milloin olet stressaantunut tai olosi tuntuu epämukavalta (mindfulness, pysähtyminen) ja
(2) vastaat omaan kokemukseen välittäen, huolenpidolla tai rohkaisulla ja ystävällisyydellä (itsemyötätunto).
Myötätuntoinen asennoituminen ja tapa kohdata itsensä on tarpeen etenkin vaikeissa tai epävarmuutta tuottavissa tilanteissa. Se muuttaa tapaamme olla hankaluuden kansssa.
Itsemyötätunnon askeleet
Itsemyötätunto kiteytetään kolmeen avaintekijään (Kristin Neff). Näitä voi ajatella myös eri sisäänkäynteinä itsemyötätuntoon.
1. Ystävällisyyttä itseä kohtaan. Se ilmenee aktiivisena ja ymmärtäväisenä itseen suhtautumisena ja itsestä huolen pitämisenä.
Sen vastakohtana on liika itsekriittisyys tai vaativuus. Kun asiat eivät elämässä suju niin kuin toivoisi, se synnyttää helposti halua vastustaa tai torjua tilannetta. Näin kasvatamme stressiä, turhautumista ja kriittisyyttä. Hyväksyntä ja lämmin ystävällisyys itseä kohtaan tuottaa tasapainoa kokemuksiin.
2. Yhteistä ihmisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Itsemyötätuntotaidot tuovat huomion siihen, miten meillä kaikilla on samankaltaisia kokemuksia ja tarpeita ihmisinä. Samaan aikaan arjessa voi olla läsnä onnistumisen ja ilon hetkiä sekä mieltä kuormittavia asioita. Epätäydellisyys, elämän säröt ja kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään.
Vaikeuden hetkellä saattaa kokemus olla muista eristävä: “vain minulle/ minuun voi sattua näin” tai “miksi minulle kävi näin”. Myös surussa huomio kääntyy sisäänpäin.
Yhteenkuuluvuuden vastakohta on siis vetäytyminen ja kääntyminen poispäin muista.
3. Mindfulness – tietoisen läsnäolon taitoa. Huomaan, havainnoin vointiani – mitä itselleni kuuluu. Otan tunteen vastaan hyväksyen kokemuksen, oli se millainen tahansa. Tietoinen läsnäolo tuottaa selkeyttä ja kasvattaa taitoa olla myös ikävien tunteiden ja ajatusten kanssa. Silloin ei ole tarvetta sysätä niitä pois tai jäädä vatvomaan niitä. Läsnäolo on itsemyötätunnon “sisar”, molempia tarvitaan.
Tietoisen läsnäolon vastakohta on asioiden märehtiminen tai torjunta.
Mikä on sinun tapasi toimia? Itsemyötätunnon asteikko
Meissä on monia puolia ja eri tilanteissa reagoimme eri tavoin. Omaa toimintatapaa voi arvioida janan avulla, jonka ääripäissä ovat itsemyötätunnon tekijöiden eri ulottuvuudet kuten ”kritisoin ja arvostelen itseäni usein” – ”tarjoan ystävällisyyttä itseäni kohtaan”, ”vaikeissa hetkissä haen yhteyttä muihin” – ”eristäydyn” tai ”epäonnistumisissa jään vatvomaan asioita” – ”pyrin arvioimaan tilannetta tasapainoisesti”. Tunnistatko tilanteita, joissa sisäinen kriitikkosi on tyypillisesti äänessä?
Kristin Neffin itsemyötätunnon testi voi auttaa arvioimaan, miten toimit eri tilanteissa. Ronnie Grandellin Itsemyötätunto -sivuilta löytyy testi suomennettuna.
