Yhteisen ihmisyyden muistaminen on osa itsemyötätunnon taitoa. Se on myös vastalääkettä ulkopuolisuuden kokemukselle.
Ajatus siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka kokevat tai ovat kokeneet jotain samankaltaista, voi auttaa normalisoimaan omaa hankalaa tilannetta ja epämukavia tunteita.
Kovin usein yhteenkuuluvuuden tielle tulee kuitenkin esteitä. Ne koskettavat aika ajoin meitä kaikkia.
1.Yhteenkuuluvuuden kokemus voi kadota, jos oma tilanne poikkeaa liiaksi toisten elämäntilanteista tai tarinoista. Omat tilanteenseen ja kokemukseen liittyvät nolouden tunteet viriävät hetkessä. Seuraavaksi ajatus on, että “olen (liian) outo tai vääränlainen”. Ulkopuolisuuden kokemus vahvistuu.
2. Erilaiset katkokset vuorovaikutuksessa voivat viedä siihen, että yhteyttä ei synny – toinen ei ymmärrä, ja ihminen jää kokemuksensa kanssa yksin. Joskus vetäydymme itse jo ennen kuin toinen torjuu. Näin suojelemme itseämme torjutuksi tulemisen kivuilta.
3. Myös ajatus siitä, että tästä on selvittävä yksin, tai että muita ei voi vaivata omilla huolilla voi ohjata vetäytymiseen.
4. Jos omat voimavarat ovat vähissä, ei ole resursseja tai haluakaan pohtia muiden kokemuksia. Tai ehkä ei ole halua samaistua joukkoon, jolla on samankaltaisia hankaluuksia. Näissä hetkissä yhteinen ihmisyys ei kosketa.
Yhteinen ihmisyys sisältää yhteyden itseen ja muihin, ja siihen kuinka huomio laajenee minusta meihin
Yksi portti, väylä tai avain yhteyteen on itsemyötätunnon herättely. Oma kokemus tarvitsee kuulluksi ja nähdyksi tulemisen, myös itseltä. Myötätuntoa, ymmärstä ja lämpöä tarvitaan, koska ihminen kokee mitä kokee, juuri tässä hetkessä.
Yhteisen ihmisyyden kokemus ohjaa lisäksi kurottamaan kohti muita. Toista voi katsoa ja nähdä miten ”hän on kuin minä”, välillä epävarma, sählää, huolehtii, miettii kuuluko joukkoon. Katseen kääntäminen muihin viestittää: en ole ainoa, joka kokee näin. Yhteys tuo turvaa.
Itseä (ja muita) voi muistuttaa siitä, että monenlaiset asiat vaikuttavat siihen, miten tilanteet muotoutuvat ja elävät. Asiat eivät ole vain omissa käsissä tai omaa aikaansaannosta. Elämä on monen asian summa. Olemme kytköksissä toisiimme monin tavoin.
Ketkä kuuluvat sinun kannustusjoukkoosi?
Meillä on myös kannustusjoukkoja, oma tukijoukko: läheiset, myötätuntoinen ystävä, lemmikkieläin, tai kenties hahmo kirjallisuudesta.
Kun vierailimme Huomenta Suomen suorassa lähetyksessä uuden kirjamme – Kohti myötätuntoista mieltä – tiimoilta, käytimme kuumottavassa hetkessä apuna juuri tätä mielikuvaa. Tiesimme, että television äärellä oli iso kannustusjoukko, joka halusi meille hyvää. Ehkä hiukan yllätyimmekin siitä, miten mielikuva auttoi ja toi turvaa, emme olleet yksin.
Ketkä kaikki ovat sinun myötätuntoista tukijoukkoa, oma heimo, tai voimavaran lähde? Ja sama myös toisinpäin: kenelle sinä olet kannustaja ja tukija, myötätuntoinen ystävä, vaikka vain hetken? Jo ystävällinen ajatus tai hymy ohikulkijalle voi olla myötätuntoinen ele, joka vie kohti yhteyttä.
