Blogi2018-01-18T19:34:25+02:00

Kiitollisuuden supervoimaa ja sydäntietoisuutta

Kiitollisuutta voi kutsua supervoimaksi. Sen harjoittaminen laskee verenpainetta, rauhoittaa hermostoa ja kasvattaa merkityksellisyyden kokemusta. Kiitollisuus kytkeytyy tarkoituksen tunteeseen ja haluun tehdä enemmän hyvää.

 
 

Kiitollisuustutkija, professori Robert Emmon Kalifornian yliopistosta jakaa kiitollisuuden kahteen osaan:

  • Ensimmäinen on se, miten tunnistamme kiitollisuuden aiheita ympärillämme. Mitä kaikkea hyvää näet ja huomaat tai mitä vastaanotat: asioita jotka herättävät sinussa lämpimiä tunteita, iloa ja kiitollisuutta. Näissä hetkissä kiitollisuus on usein hetkellinen hyvän olon tunne.
  • Toisena kiitollisuutta synnyttää ymmärrys siitä, että hyvä kumpuaa toisista ihmisistä, joskus myös yllättävistä sattumista, joihin et oikein uskonutkaan. Kiitollisuus auttaa meitä tunnistamaan miten monin tavoin olemme kytköksissä toisiimme. Miten paljon on asioita, jotka eivät olisi mahdollisia ilman toisen apua tai läsnäoloa.

Tunnistatko, kuinka moni ihminen on myötävaikuttanut siihen, missä olet juuri nyt elämässä? Tai tähän päivään? Kenelle kaikille voisit lähettää kiitosta? Tunnistatko tunteen, jota se herättää mielessä ja kehossa.

Läsnäolo, itsemyötätunto ja kiitollisuus kietoutuvat hienosti yhteen

Ilman tietoista läsnäoloa (mindfulness) on vaikea avautua hetkille, joissa kiitollisuus voi herätä. Läsnäolo auttaa viivyttelemään noissa hetkissä muutaman hengityksen ajan ja syventää kiitollisuuden kokemusta. Samalla jätät mieleesi ja kehoosi jälkiä, jotka ruokkivat hyvää oloa.

Itsemyötätunto ja kiitollisuus lisäävät molemmat myös hyväksyvää ja myönteistä suhdetta itseen. Ne luovat ymmärrystä ja hyväksyntää sille, että elämäsi on sävyjen kirjo, johon kuuluu iloa ja surua, monimutkaisuutta ja selviytymistä, pettymyksiä ja onnen hetkiä.

Yhdessä kiitollisuus ja itsemyötätunto vahvistavat sydäntietoisuutta – heartfulnessia 

Sanalle on ehkä parempikin käännös. Heartfulness on kantava tekijä mindfulness- ja itsemyötätuntoharjoituksissa: tunnelähtöinen elementti, jota on välillä vaikea sanoittaa. Tutkimukset vahvistavat, että itsemyötätunto ja kiitollisuus ovat sen ytimessä ja juuri ne laajentavat harjoitusten hyvinvointivaikutuksia.

Meille se on mielen ja kehon ravintoa – kun harjoitukset lohduttavat tai syventävät kokemusta, ne kasvattavat hyväksyntää tai vahvistavat yhteyttä itseen ja muihin. Se on myös tunne siitä, että näillä harjoituksilla on merkitystä ja niissä on viisautta sekä voimaa, joka kannattelee elämän eri hetkissä.

Sydämellisesti

Mari ja Leena

Mari Juote ja Leena Rasanen @taitoba.fi

Kokeile myös:

  • Kiitollisuus -läsnäoloharjoitus
  • Kävely aistien ja nauttien: Lähde kävelylle, jossa voit tietoisesti pysähtyä ja viipyillä kauniissa asioissa ja hetkissä. Kävelyn tavoitteena on huomata niin monta nautinnollista asiaa kuin mahdollista, hitaasti, yksi toisensa perään. Käyttäen kaikkia aistejasi – näkö, haju, kuulo, tunto … ehkä jopa makua.
By |20.01.2023|Categories: Ajankohtaista, Blogi|Tags: , |0 Comments

Mikä saa jarruttelemaan itsemyötätuntoa?

Mikä kaikki jarruttelee itsemyötätuntoa? Ehkä sana itsessään tai siihen liittyvät väärinkäsitykset. 

Vähän kömpelö sana ei istu joka suuhun. Siihen voidaan liittää liikaa pehmeyttä ja periksi antamista. Kun edessä on tiukka palaveri tai kilpailu, josta on selvittävä hyvin tuloksin, itsemyötätunto kuulostaa höttöiseltä kukkahattu-puheelta. Sellaiseen ei ehkä ole kiva samaistua.

Jos olet kovin myötätuntoinen itseä kohtaan, saatko aikaan asioita tai pystytkö tiukassa paikassa pitämään puolesi, päästätkö itsesi liian helpolla. Huomaamatta voi toteuttaa uskomusta, että tekemisen on oltava kovaa ja kurinalaista. Jos ei työskentele paljon ja tiukasti eikä näe vaivaa, lopputulos ei voi olla hyvä. 

Kovin kaukana ei ole sekään ajatus, että en ole myötätunnon arvoinen. Uskomuksena voi olla, että ihmisen pitää olla riittävän hyvä ansaitakseen itsensä arvostamista ja lämmintä välittämistä itseltään. Silloin ei ole ehkä koskaan valmis. Jos epäonnistumiset eivät ole lupa itsemyötätuntoon, voi unohtua, että itsesääli ei ole synonyymi itsemyötätunnolle. Elämään kuuluu myös epäonnistuminen, lupa siihen. Sekin voi unohtua, että on asioita, joita emme voi kontrolloida. Kaikki ei ole itsestä kiinni. 

Tasapainottelua  sopivan vaativuuden ja rentouden välillä 

Entä jos kyseessä on jatkumo, jonka toisessa päässä ovat vaatimukset itseä kohtaan, itsensä kritisointi, keskustelu itsensä kanssa siitä, mitä kaikkea täytyy ja pitää. Toisessa päässä on höllentämisen ja irti päästämisen taito liiallisesta puskemisesta. Tarvitaan kykyä  tunnistaa missä kohden janalla liikkuu ja mikä on hyödyllistä juuri nyt. Tunnistatko hetket, joissa läikkyy yli kumpaan suuntaan vain? 

Kriittisyys ja vaativuus voivat olla sopivalla tavalla käytettynä hyödyllinen taito. Ylikäytettynä itsensä kritisointi, ylisuorittaminen tai liika tunnollisuus ohjaavat tekemiseen, jossa alkaa tennistermein puristamaan mailaa liian kovaa. Rentous katoaa. Palautumisen ja epäonnistumisten hetkissä ne aktivoivat sympaattista hermostoa ja taistele- pakene -systeemiä. 

Konkreettisesti tunnistat sen näin. Itsekritiikki aktivoi taistele -systeemin, ja kohteena on oma itse (kuten urheilijoiden itsesyytökset epäonnistumisen hetkellä). Vetäytyminen hankalissa hetkissä on puolestaan pakenemista: vaikkapa  inhimillinen halu, ettei tule nähdyksi epäonnistuneena. Asioiden ylianalysointi, vatvominen ja murehtiminen kuvastavat jähmettymistä. Mielen penkominen ja “miksi näin” -kysymyksen pohtiminen lisäävät harvoin mielenrauhaa ja hyvinvointia.

Jos itselle on vaikea antaa myötätuntoa, aloita hyvin pienestä

Höllentäminen ja pysähtyminen ovat parhaimmillaan viisautta ja taitoa. Itsemyötätunto ei ole kuitenkaan tekosyy asioiden tekemättä jättämiselle tai vastuun välttämiseen. 

Pikemminkin päinvastoin. Myötätuntoinen asennoituminen on vastuullista itsestä huolehtimista sekä rohkeutta nähdä asia sellaisena kuin se on ja kohdata tilanteeseen liittyviä vaikeitakin tunteita. Se heijastuu myös muihin. Jotta se olisi mahdollista turvallisesti, kannattaa herätellä lämmintä ja myötäelävää suhdetta itseen. Opetella hyväntahtoisia tulkintoja niin itseä kuin muita kohtaan.

Jos itselle on vaikea antaa myötätuntoa, aloita hyvin pienestä. Hankalassa tilanteessa voit kysyä, mitä ystävä tai henkilö, jota arvostat, sanoisi siihen. Mistä hän muistuttaisi, jos viestiä sävyttäisi lämpö ja ystävällisyys? Voitko ottaa viestin vastaan? 

Sopivalla tasapainolla

Mari ja Leena

Ps. Ilmaisella itsemyötätunnon minikurssilla saat keinoja muuttaa sisäistä puhettasi myötätuntoiseen suuntaan. Jaamme myös meidän suosikkiharjoituksia – tilaa se tästä.

By |18.02.2022|Categories: Ajankohtaista, Blogi|0 Comments

Turvavälit ja itsemyötätunnon voima

Huoli koronaviruksen leviämisestä on mullistanut arkemme ja tulee vaikuttamaan pitkän aikaa siihen, miten voimme olla toistemme kanssa tekemisissä – turvavälin päästä ja toisaalta yhteyttä kokien, toisillemme tukea ja myötätuntoa tarjoten.

Nyt tärkeintä on, miten pysymme mahdollisimman terveinä ja toimintakykyisinä tässä tilanteessa – miten suojaamme itseämme ja muita. Mitä keinoja meillä on lievittää tätä monenlaista vaikeutta? Myötätunnon voima on suuri. Toimittaja Anna-Stina Nykänen herättelee Helsingin sanomien pitkässä esseessä (22.3.2020) meidät huomaamaan sitä kaikkea myönteistä, mitä yhteinen hätä on synnyttänyt. Nyt kaikilla tuntuu olevan halu tehdä hyvää. Tällä on suuri vaikutus paitsi yksilöille, myös koko yhteiskunnalle ennen pitkää. Ainakin voimme toivoa niin. Pitkään olemme eläneet välittämisvajeessa.

Myötätunto saa kysymään myös, miten itse voin ja mitä tarvitsen. Silloin puhumme itsemyötätunnosta. Itsemyötätunnon avulla voi vähentää tai pitää aisoissa ahdistuneisuutta ja stressiä, kohdata omat tunteensa ja ajatuksensa hyväksyvästi sekä saada tarmoa tarttua toimeen. Itsemyötätunnon avulla vahvistuu luonnostaan myös yhteenkuuluvuuden tunne toisten kanssa: toiset kokevat samaa tai samankaltaista kuin minä, tai jokaisella on  tässä tilanteessa jotain vaikeutta tai hankaluutta, olemme yhdessä tässä. Sekä haavoittuvina että vahvoina, hyvää tahtovina ja välittävinä ihmisinä.

 

Turvaväli on toisista huolehtimista, mutta voi tuntua satuttavalta 

Nyt pandemian aikana joudumme pitämään konkreettisesti fyysistä etäisyyttä, turvavälejä. Sekin on toisista huolehtimista.

Mutta yhteyden puute voi synnyttää monessa turvattomuuden tunnetta. Olemme kukin erilaisessa tilanteessa sen suhteen, miten paljon jäämme yksin tai saamme sosiaalista tukea. On hyvä muistaa, että luemme vaaran merkit, mutta myös turvan merkit pienistä signaaleista. Muistetaan siis, että on lupa hymyillä ja katsoa silmiin, sanoa jotakin mukavaa sen sijaan, että ohitamme ja sivuutamme vastaantulijat.

Onneksi me ihmiset olemme kekseliäitä ja poikkeusolot synnyttävät monenlaisia ratkaisuja, jotka tuovat tunnetta yhteenkuulumisesta. Tämä on ehdottomasti tilanteen hyvä uutinen. Maailmanlaajuinen rankka vaihe on helpompi kestää, kun koemme olevamme tässä yhdessä. Voimme valita vastata tilanteeseen ystävällisyydellä eikä liikaa vain pelolla: tarjoamme apua ja autamme ja ilahdutamme toisiamme eri tavoin, löydämme huumorin avuksi. Hienoa, että lehdet ja sosiaalisen median kanavat tarjoavat nyt paljon esimerkkejä tähän!

 

Yhteyden kokemisen kipeys

Toisenlainen haaste kanssakäymisessä on yhteyden kokemisen kipeys. Saatamme kokea läheiset ihmissuhteet eri tavoin hankalina ja raskaina. Ne voivat herättää haastavia, ehkä ristiriitaisia tunteita. Suhteeseen liittyvää hankaluutta voi alkaa katsoa tarkemmin, syvemmällä ymmärryksellä ja lämmöllä läsnäolon ja myötätunnon avulla.

Monet kantavat huolta läheisistä niin paljon, että omat voimat joutuvat koetukselle. Huolenpitäjän rooli voi ottaa koville puhummepa ammatikseen auttavista tai siitä, että huolehdimme ja kannamme huolta omaisista ja muista ympärillä olevista. Ajan myötä auttajan voimat voivat ehtyä, ellei saa pidettyä huolta myös omien voimavarojen tankkaamisesta. Myötätunnolla itseä kohdaten syntyy myönteisiä, lämpimiä tunteita itselle – ja toiselle. Tämä auttaa löytämään tarvittavaa rajaa itsen ja toisen välille, ja puskuroi uupumista vastaan.

Yksi keino pitää huolta itsestä on kohdata kokemuksia myötätuntotauon avulla. Harjoitus auttaa muistuttamaan itsemyötätunnon herättämisestä silloin kun se on tarpeen.

Myötätuntotaukoa voit kokeilla vaikean ajatuksen tai tilanteen kohtaamiseen olipa kyseessä sairastuminen, huoli siitä, hankaluus ihmissuhteessa tai jokin muu asia.

  • Huomaa olotilaasi. Jos tunnetilasi tuntuu epämukavalta, nimeä tunnetila (ahdistunut, alakuloinen, hämmentynyt…) ja kokeile voitko löytää epämukavuuden kehossasi. Missä se tuntuu eniten? Havainnoi tuntemuksiasi sitä mukaa kun ne nousevat kehossasi esiin, sallien tunteiden ja tuntemusten olla sellaisia kuin ne ovat. Millaisia ajatuksia huomaat? Sanoita kokemusta itsellesi”Tämä on vaikeaa/ hankalaa / stressaavaa, tämä sattuu tai vain auts”. Ota kokemus vastaan. Tämä tuo hieman tilaa ajatustesi ja tuntemustesi ympärille.
  • Sitten voit muistuttaa itsellesi, että tällainenkin kokemus on osa elämää, yhteistä ihmisyyttä. On inhimillistä ja luonnollista kokea, mitä koet.
    • Jos pohdit koronaa: Tämä koskettaa meitä kaikkia jollain tavalla. Olemme yhdessä tässä tilanteessa, en ole vain yksin huolineni.
  • Juuri nyt voit kohdata itsesi myötätunnon avulla: ”olen ystävällinen itselleni tässä hetkessä”. Voitko tuntea tunteen, joka liittyy omaan tilanteeseesi, koskettaa tätä tunnetta ja vastata siihen ystävällisyydellä, huolenpidolla, rohkaisulla.
    • Voit pysähtyä aistimaan hetkeksi hengityksen virtausta ja koskettaa itseäsi rauhoittavasti, todella aistien käsien lämmön.
    • Millainen tapa välittää itsestäsi on hyvä itsellesi? Mikä auttaa huomaamaan, mitä tarvitset juuri nyt. Löydätkö ehkä jotkin sanat, jotka puhuttelevat sinua juuri tässä tilanteessa.
    • Kuulostele, millaisilla teoilla juuri nyt pidät parhaiten huolta hyvinvoinnistasi ja energiastasi. Voitko tarttua kirjaan, soittaa jollekulle, keksiä tapoja ilahduttaa itseäsi ja muita, liikkua ja venytellä, pitää taukoja, nauttia kupin kuumaa juomaa silloin tällöin ja vain olla…

Itseäsi lämmöllä kannatellen saat paremmin aikaan niitä asioita, joille tarvitset energiaa elämäsi eri alueilla. Näin tehden jaksat paremmin vastata myös toisten tarpeisiin.

Ja muistathan, että myötätuntoinen teko on myös hakea apua itselle, jos siltä tuntuu.

***

Tukea antavia keskusteluja varten ks. yhteystietomme kohdasta ”Meistä” / Mari ja Leena

Harjoituksiamme äänitteinä löydät Myötätunnolla YouTube -kanavalta, esim. Myötätuntoa itselle ja toiselle, Myötätuntotauko.

 

Viitteitä

Helsingin sanomat 22.3.2020. Anna-Stina Nykäsen essee Miten voin auttaa?

https://centerformsc.org/self-compassion-and-covid-19/

Neff Kristin ja Germer Christopher(2018). The Mindful Self-Compassion Workbook. A proven way to accept yourself, build inner strength, and thrive. Guilford.

Myötätuntotauko mukaillen © Christopher Germer & Kristin Neff. Mindful Self-Compassion -ohjelma.

 

By |22.03.2020|Categories: Ajankohtaista, Blogi|0 Comments

Maailma tarvitsee tietoista näkemistä ja myötätuntoa

Huomaan kuinka mies nuokkuu junassa, kun tulemme Helsinkiin. Lähden kohti ovea, ja mietin miltä hänestä mahtaa tuntua herätä ja huomata, että juna onkin paluumatkalla lähtöpisteeseen. Toinen matkustaja sanoo ääneen ajatukseni – pitäisikö hänet herättää? Tunnistan itsessäni halun olla puuttumatta tilanteeseen, olla välittämättä ja kiirehtiä eteenpäin.

Myötätunto kuitenkin edellyttää, että välitämme. Se rakentuu ainakin kolmesta elementistä. Tarvitaan

1) hereillä oloa ja huomaamista

2) taitoa kytkeytyä toisen tunnetilaan eli empaattista resonanssia ja

3) toimintaa – halua toimia toisen hyväksi ja vähentää toisen kärsimystä.

Myötätunto on enemmän kuin empatia

Käsitteinä myötätunto ja empatia ovat lähekkäisiä ja osin päällekkäisiä. Tutkijoilla on erilaisia näkökulmia käsitteisiin. Myötätunnon ajatellaan olevan yleisesti vielä enemmän kuin empatiakyky. Empaattinen resonanssi (affektiivinen empatia) mahdollistaa kyvyn samaistua toisen tunteeseen ja tilanteeseen. Kognitiivinen empatia auttaa ymmärtämään ja tunnistamaan mentaalisesti eli ajattelun tasolla toisen tilannetta.

Erityisesti auttamistyössä, ja miksei myös kollegan tai läheisen hankaluutta kohdatessa, voi syntyä emotionaalista stressiä. Toisen hankala tunne tuottaa ahdistusta myös itselle. Englanniksi tälle on termi compassionate with.  On luonnollista, että silloin voi syntyä tarve vetäytyä, olla näkemättä tai reagoimatta, ja näin suojella itseä.

Myötätunto auttaa säilyttämään yhteyden toiseen

Myötätunto on empatiaa laajempi käsite. Sen voima piilee kyvyssä ottaa vastaan toisen tunnetila, sietää toisen hankalia tunteita.  Silloin voi osoittaa lämpöä, välittämistä, myötätuntoa toiselle (compassionate for) ja myös itselle. Se vähentää samaistumista tunteeseen, auttaa säilyttämään yhteyden toiseen ja kannattelee tilanteessa niin itseä kuin toista. Tämä on myös taito, jota voi harjoitella.

Myötätunto näyttäisi ohjaavan auttamiseen ja yhteistyöhön sekä toimivan suojaavana tekijänä stressiä tuottavissa hoitotilanteissa. Tutkimukset myös viittaavat siihen, että myötätunto aktivoi eri aivojen alueita kuin emotionaalista stressiä tuottava empatian kokemus.

Toisen kivun kanssa oleminen koskettaa myös itseä

On hyvä tunnistaa, että hetkinä jolloin annamme myötätunnolle tilaa ja olemme läsnä toisen kokemukselle, saatamme pelätä joutuvamme toisen tai omien tunteiden kaappaamaksi. Se on inhimillistä ja on tärkeää tunnistaa omia voimavaroja. Toisen kivun kanssa oleminen koskettaa myös itseä. Myötätunnon antaminen tai yhtä lailla sen vastaanottaminen voi synnyttää pelkoa heikkoudesta, mielikuvaa alistumisesta tai tunnetta, että muut voivat käyttää sinua tai tilannetta hyväksi.

Kun pysyy tietoisena siitä, mitä kokee ja kohtaa, alkaa huomata mitä tarvitsee palautuakseen ja ladatakseen omaa jaksamista. Tärkeä kysymys on, mitä auttajan roolissa tarvitset pitääksesi huolta omasta hyvinvoinnistasi. SuPer-lehdessä 5/2019 Leena oli toimittajan haastateltavana, kuinka itsemyötätunto auttaa hoitajaa jaksamaan arjessa (Ihana, riittävä minä -artikkeli  s. 54-57).

(lisää…)

By |13.05.2019|Categories: Ajankohtaista, Blogi|Tags: , , , , |1 Comment

Hiljaisuudessa kuulee tunteiden viestit

Vietimme pari päivää mindfulness-ohjaajakoulutuksemme retriitin merkeissä ja siitä hiljaisuudessa reilun vuorokauden. Puhumatta, kännykättä, läppärittä, ilman tv:tä, lukemista tai muita virikkeitä. Päivänpolttavat uutiset saivat kaikessa rauhassa odottaa seuraavaan päivään. Aistimme kevään keikkuvaa tuloa. Vaihtelevia säätiloja, vaihtelevia mielialoja. Hiljaisuuden aikaan sisältyi ohjattuja läsnäolo- ja myötätuntoharjoitteita, kävelyä ympäröivässä luonnossa, kehonhuoltoa, ravitsevaa ruokaa, lepoa.

Hiljaisuudesta puheen pariin tullessa tuli esiin, kuinka erilaisia kokemuksia huoneeseen mahtui. Osa koki hiljaisuuden armeliaana ja lempeänä, tervetulleena pysähdyksenä, mahdollisuutena kuulla omia ajatuksia ja tuntoja eri tavoin kuin arjen pyörityksessä. Toisaalta hiljaisuus läsnäolo- ja myötätuntoharjoituksineen saattoi tuoda mukanaan myös vaikeita ajatuksia, muistoja ja tunteita. Olo ei ollut ehkä odotusten mukaisesti keventynyt vaan mieleen oli hiipinyt huolia tai alakuloa.

Vaikka pysähtyminen ja myötätunto voi tuoda tilaa vaikeiden ajatusten ja tunteiden tulla tietoisuuteen, juuri myötätuntoisen suhtautumisen avulla niitä voi myös kohdata rakentavasti. Avaimena tähän on, että hyväksyvä suhtautuminen ja ymmärrys saa rakentua itselle sopivassa tahdissa. Usein se vie aikaa. Aivan vastaavastihan tietoinen pysähtyminen ja hidastaminen voi auttaa huomaamaan kehossa olevia jännityksiä. Kehoa kuunnellen huomaa esimerkiksi, että ovatpa lihakset kireämpiä kuin tajusikaan, ja olisi tarvetta venytellä.

Eli kun huomaa – ja välittää siitä mitä huomaa – on mahdollista toimia siten, että saa helpotusta ja apua oloonsa. Carl Rogersin sanoja mukaillen: kun hyväksymme itsemme sellaisina kuin olemme, on mahdollista muuttua / tehdä muutoksia.

Ystävällisyys avaa oven säröille ja kivuille tulla päivänvaloon

Miksi itsemme myötätuntoinen kohtaaminen voi toisinaan nostaa esiin epämukavia tuntemuksia ja tunteita? Useimmille on elämän mittaan kertynyt kipeitä kokemuksia, joita on joutunut työntämään syrjään. Kun ”avaa oven” ystävällisyydelle, voivat vanhat säröt, kivut, stressaavat kokemukset saada tilaa ja tulla ulos. Tämä ilmiö voi yllättää, ja sitä voi kutsua leimahdukseksi. Leimahdus –termi (englanniksi backdraft) viittaa hetkeen, joka syntyy esimerkiksi avattaessa ovi tilaan, jossa kytee tulipesä ja liekki leimahtaa nopeasti hapen voimasta.

Leimahdus voi saada silmiin nousemaan kyyneleitä, olo voi tuntua surulliselta tai haavoittuneelta. Yhtä lailla voi alkaa älyllistämään omaa kokemusta. Kaikenlaiset reaktiot ovat ymmärrettäviä. Ja etenkin silloin myötätuntoinen suhtautuminen on tarpeen. Voi kysyä ”mitä tarvitsen kokeakseni olevani turvassa”.

Leimahduksen hetkiin:

(lisää…)

Ymmärrystä hankaliin tunteisiin – TOVI™

Ihanat, kamalat tunteet! Tunteet mahdollistavat sen, että voimme elää täyttä elämää. Ne ohjaavat meitä sopeuttamaan käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Positiivisen psykologian parissa tehdyt tutkimukset kertovat myönteisten tunteiden hyvää tekevästä voimasta. Niitä kannattaa tietoisesti huomata. Uusimmat tutkimukset puhuvat tunteiden moninaisuuden puolesta. Kaikilla tunteilla todellakin on tehtävänsä.

Tunteiden vaihtelu ja niiden vaihteluväli vaikuttaisi nimittäin olevan yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiimme. Tutkijat Jordi Quoidbach ja June Gruber tiimeineen puhuvat tunnediversiteetistä eli tunteiden monimuotoisuudesta (emodiversity). Yksinkertaistaen kyse on siitä, että mitä enemmän ihminen kokee tunteiden vaihtelua, sitä vähemmän yksittäinen tunne, esimerkiksi kiukku tai suru dominoi tunteiden ekosysteemiä.

Entä jos hankalat tunteet kaappaavat huomion?

Tunteiden kohtaaminen ja niiden hyväksyminen kasvattaa voimavaroja tavalla, jota ei aina tule ajatelleeksi. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että on läsnä ja utelias omille tunteille eli  alkaa kohdata ja ymmärtää niitä, tekee niille tilaa ilman vastustusta.

Vastustuksen hyvä tarkoitus on korjata ja parantaa omaa oloa ja kokemusta, mutta tuotammekin sillä helposti tyytymättömyyttä ja paineita itsellemme. Vastustelu saa aikaan sen, että huomio päinvastoin suuntautuu vielä enemmän kuormittavaan tunteeseen tai siihen asiaan, mitä haluaisi väistellä. “En haluaisi olla näin väsynyt tai epävarma!” Miten käy? Tulen entistä tietoisemmaksi väsymyksestä tai epävarmuudestani. Alan ehkä syyttämään itseäni tai kiukuttelemaan muille. Ja pian koen olevani kaukana siitä toivetilasta, mihin vertaan itseäni: liian-sitä tai liian-vähän-tätä.

Kohtaamalla tunteet hyväksyen, pääsee eteenpäin rauhallisemmin mielin. Myötätunto on tässä kannatteleva voima. Monesti tutumpi tapa on tunteita synnyttävän tarinan analysointi. Mutta silloin ajatukset jäävät vatvomaan tilannetta uudestaan ja uudestaan. Mieli ei kuitenkaan rauhoitu penkomalla vaan märehtiminen  ruokkii tunneliekkejä.

TOVI™ avuksi hankaliin hetkiin

Englanninkielinen RAIN-kirjainlyhenne on Michele McDonaldin kehittelemä ohje hankaliin tilanteisiin (Tara Brach 2016). Olemme tehneet harjoituksen suomen kielelle sopivaksi TOVIksi. Se on pieni huomaamisen hetki, jonka aikana saa kohdattua tunteensa. Nopean reagoimisen sijaan omaan toimintaan saa harkintaa ja viisautta. Tovi voi auttaa saamaan ajatuksiin ja tunteisiin täysin uudenlaista suhdetta.

TOVI muodostuu neljästä askeleesta.

(lisää…)

By |21.11.2018|Categories: Blogi, Uncategorized|Tags: , , , , , , |0 Comments
Go to Top