Elämä on irti päästämistä, samoin lomalle lähtö. Monelle tähän aikaan liittyy toive tai lupaus hellittämisestä, hyvän sallimisesta, kontrollista luopumisesta…
Siten lomalle lähtiessä:
1. Voitko hellittää ja hengittää syvään ja todeta, että nyt on lupa laskea irti, oikeasti. Listaa ainakin 5 asiaa, joita ei tarvitse kantaa mukana: päästän nyt irti 1) … 2) … 3)… 4)… 5)…
2. Hellitä myös kehollisesti. Lihakset suojaavat kehoa ja hermostoa vaaroilta ja uhilta (mitä kaikkea ne ovatkaan arjessa) kiristymällä, kovettumalla, jännittymällä, vahvuudella. Myötätuntoinen vastaus tähän on tarjota lihaksille pehmentymistä. Se voi löytyä yhtä hyvin tekemisestä kuin olemisesta. Ehkä huomaat kireitä kohtia, ja suuntaat niihin lempeää huomiota. Kuvittele, miten annat lihasten pehmentyä, hellittää kaikesta mitä ne kantavat mukanaan.
Tee sama hengityksen kanssa. Jos hengitys lyhenee ja ylettyy vain keuhkoihin, kokeile pehmentää hengitystä ja antaa sen virrata palleaan, alavatsaan tai läpi kehon, ikään kuin maahan asti.
3. Entä jos asiat eivät suju toteudu tai etene toivotulla tavalla? Voitko kohdata silloin tilanteeseen liittyvän tunteen, kuten harmituksen, myötätunnolla. Nimeä ja validoi tunne, tarjoa sille hyväksyntää ja huolenpitoa. Tämä on monin verroin parempi vaihtoehto kuin tunteiden ohittaminen tai niiden purkaminen muihin. Hankalan tunteen voima heikentyy, kun kuulet ja kohtaat sen. Ehkä voit kutsua hieman hymyä mukaan. Teet tilaa uudelle hyvälle.
4. Kuuntele omia tarpeita herkällä korvalla. Meille se on sitä, että kesässä on sopivasti jotain, mitä odottaa ja samalla tilaa yllätyksille. Seikkailija meissä toivoo ehdottomasti spontaania hetkeen tarttumista.
Ravitsevimmat kesän hetket voivat olla todella pieniä, monenlaisia. Mieleen tulee muutaman vuoden takainen lainaus Eeva Kolun kirjasta Korkeintaan vähän väsynyt. Teksti resonoi silloin ja hymyilyttää edelleen.
Olen kesällä eri ihminen kuin muulloin. Kevyempi, tyytyväisempi, jotenkin enemmän hetkessä kiinni. Pukeudun samaan pellavakaapuun päivästä toiseen enkä kaipaa mitään muuta. En selaile nettikaupoista uusia kenkiä – itse asiassa en edes halua käyttää kenkiä. Kävelen hitaammin, viipyilen asioiden äärellä hieman pidempään. Viipaloin persikan, asettelen viipaleet lautaselle.Ajattelen: juhla-ateria.En ymmärrä tai muista, mitä muuta voisi tarvita.Haluaisin vähän useammin olla se ihminen. Kesäminä.
Millainen on sinun kesäminäsi? Mistä se haluaa päästää irti, ja mitä se haluaa vaalia tai kokea, ehkä kokeilla?
Hellittämistä ja hellimistä toivoen, Mari ja Leena
Kiinnostaako itsemyötätunnon läsnäoloharjoitukset – kuuntele täältä.